Tämän vuoden helmikuussa julkaisimme postauksen käteen sattuneesta palovammasta, jonka aiheutti kiehuva vesi työpaikalla. Teksti löytyy täältä ja siinä kerrotaan Tyhjä ajatus -blogia kirjoittavan Sarandan tapaturmasta ja siitä, miten hän toimi palovamman saatuaan.

Ei liene siis kenellekkään yllätys, että kuuma vesi aiheuttaa eniten palovammoja. Lapsilla ja vauvoilla yleisimmin palovamman aiheuttaa kahvi tai tee. Paras tapa ennaltaehkäistä lasten palovammoja on luonnollisesti olla juomatta kuumia juomia lapsen ollessa sylissä tai ainakin pitää juoma niin kaukana ettei lapsi voi siihen tarttua.

Kahvi- ja teemuki

Palovamman ensiapuohje

  • lopeta altistus kuumalle (esim. sammuta tuli)
  • hätätilanteessa soita hätänumeroon 112 kaiutinpuheluna
  • viilennä palovamma-aluetta mahdollisimman nopeasti vähintään 10 minuuttia max. 20 minuuttia viileähköllä, puhtaalla vedellä (voi upottaa veteen)
  • jos palovamman aiheuttaa syövyttävä aine
    • huuhtele perusteellisesti runsaalla, juoksevalla vedellä
    • on olemassa myrkytysriski, joten vaatii lääkärihoitoa
  • viilennyksen jälkeen palovamman voi suojata puhtaalla sidoksella löysästi sitomalla (kts. kuvat alapuolella)
  • vaihtoehtoinen suojaustapa on laittaa muovikelmua (”elmukelmu”) tai muita palovammalle soveltuvia sidoksia vamman päälle
    • älä laita kelmua koko raajan ympärille, sillä raajan turvotessa estyy verenkierto raajan päähän
  • kipua voi lievittää viileällä ja parasetamolilla (esim. Pandol®) ja/tai ibuprofeiinilla (esim. Burana®)
  • pidä autettava lämpimänä viilennyksen aikana
  • älä laita kosteusvoidetta palovammalle

Palovammasidos

Käy näyttämässä palovammaa lääkärissä, jos:

  • kyseesssä on toisen asteen palovamma, joka on yli kämmenen kokoinen (iho rikki ja rakkulainen)
  • palovamma on kasvoissa
  • on kolmannen asteen palovamma
  • palovamma on sähköstä johtuva, monesti vähäisen näköinen
  • palovamma on hengitysteissä (sisäinen, hengityksen mukana tullut)
    • kulmakarvat/ripset palaneet ja äänen käheys ovat merkkejä


Jonathan Hagkvist
Kirjoittanut: Jonathan Hagkvist, Sairaanhoitaja, ensiavun ja terveystiedon kouluttaja (ETK)